Suomen toivo?

Further to my previous post about the disastrous Finnish general election, I came back from Lapland (blog entry to follow) to find this article in Friday's Metro. Because the paper is only available as a PDF, I'm not sure how to create a link to it, so will copy it here in its entirety. I'll translate it at some point, but for now here it is in its glorious original form. Well done, Kaarina!

Suomen toivo (– Kaarina Hazard, Metro pe 23.3.07)
Sitä olisi joku hölmömpi kolumnisti voinut ennen vaaleja olla hyvinkin sitä mieltä, että ei voi mitenkään kokoomuksen hörökorvaleikki upota kansaan, että ei tässä nyt lukutaitoinen suomalainen sillä tavalla vietävissä ole, että hullunkuriset perhekortit kävisivät noin niin kuin poliittisen agendan vakavasta esityksestä. Sama kolumnisti olisi hyvinkin voinut olla sitä mieltä, että Niinistön ja Kataisen muodostama parivaljakko on jotenkin nolo, sillä tavalla läpinäkyvän isäpoikainen, että ei voi täysi-ikäinen äänestäjäkunta nauramatta tuommoista katsella. No, katselipa hyvinkin, eikä nauranut yhtään, korkeintaan yhteisestä mielihyvästä. Ei ollut kokoomuksen kampanja huono, ei, vaan onnistunein aikoihin. Suomen Toivo -kampanja on kuulkaa semmoinen sulka mainostoimisto Bob Helsingin hattuun, että ei ikinä.

Kysymys kuuluu: Miksi yli 60 000 suomalaista äänesti Sauli Niinistöä? Tämähän on se sama mies, joka puoli sukupolvea sitten ei muuta tehnyt kuin hokenut inhimillisesti ikävää, mutta systeemin kannalta välttämätöntä leikkausta ja monoa. Tämäkö on kaikki nyt unohdettu? Mitä ilmeisimmin. Tuolloin Niinistö niitti mainetta miehenä, joka nimenomaan pystyi kävelemään valuuttalainatakausvelkavankeuskärsimysten lihaisien kasojen yli silmän rävähtämättä, katse suunnattu kansakunnan ja valtiontalouden horisonttiin. Ja nyt samaa miestä halutaan kosketella kauppakeskuksissa. Mikä tässä välissä on muuttunut, maailma vai Niinistö? Arvatenkin molemmat.

Pirullisesta, tylystä leikkurista on vuosien saatossa kasvanut mediaan henkistynyt mies, viestinten leiritulille nyt saatu semmoisissa inhimillisissä kärsimyksissä marinoitu possu, että maukkaampaa saa hakea. Kun Tanjan kanssa polut erosivat, jäikö mies tänne tekstareita salarakkaille lähettelemään, ei jäänyt. Sen sijaaan hän arvokkaasti liiteli Eurooppaan, vetäytyi niin sanoaksemme, kuka tietää, ehkä rakkauden satuttama mies.

Ja sitten tuli tsunami. Jos Niinistö olisi löydetty lyhtypylväästä keikkumasta paikallisen misukan kanssa, olisi hänen julkinen tarinansa tällä haavaa ehkä toinen. Mutta lomalla oman pojan kanssa. Ja sitten, yllättäen, todistaa tämmöistä hirveää kärsimystä. Ja nähdä paikallisten ystävällisyys. Euroopan rahamaailma ja aasialainen lähimmäisenrakkaus, nämä kun yhdistää, niin... tämähän on... kuin lähetyssaarnaaja, Tarzan ja Stanley yhdessä ja samasssa persoonassa! Ei jäänyt maailmalle vaikka miten anottiin, vaan palasi meidän luo! Niin – kun asiaa oikein silmin katsoo, alkavat Sauli-rakkautemme osaset kuin itsestään ajautua paikoilleen.